Urheiluvuosi 1994

Urheiluvuodet
1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 •    1991 • 1992 • 1993 – 1994 – 1995 • 1996 • 1997 •    1998 • 1999 • 2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004
Vuodet
1991 • 1992 • 1993 – 1994 – 1995 • 1996 • 1997

Urheiluvuosi 1994 käsittelee vuoden 1994 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

• Talviolympialaiset Lillehammerissa, Norjassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 11 kultaa ja yhteensä 23 mitalia voittanut Venäjä, 10 kultaa ja 26 mitalia voittanut Norja, yhdeksän kultaa ja 24 mitalia voittanut Saksa sekä seitsemän kultaa ja 20 mitalia voittanut Italia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 22 maata. Kisoihin osallistui 67 maata. Menestyneimmät urheilijat olivat kolme kultaa ja yhden hopean maastohiihdossa ottanut venäläinen Ljubov Jegorova sekä kolme kultaa voittanut norjalainen pikaluistelija Johann Olav Koss.^[1]

Alppihiihto

• Lillehammerin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri alppihiihtolajissa. Saksalaiset voittivat kolme kultamitalia, joista kaksi otti suurpujottelun ja supersuurpujottelun voittanut Markus Wasmeier. Miesten alppiyhdistetyssä norjalaiset ottivat kolmoisvoiton. Mitaleille ylsi kymmenen maata.^[2]
• Maailmancupin 1993–1994 kokonaiskilpailun voittajat olivat norjalainen Kjetil André Aamodt ja sveitsiläinen Vreni Schneider.^[3]

Amerikkalainen jalkapallo

• XXVIII Super Bowl 30.1. Atlantassa. Dallas Cowboys voitti Buffalo Billsin 30–13.^[4]

Ampumahiihto

• Lillehammerin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat kolmessa ampumahiihtolajissa. Mitalitilaston ykkönen oli kolme kultaa ja kaikkiaan viisi mitalia napannut Venäjä. Kanadan Myriam Bédard voitti molemmat naisten henkilökohtaiset matkat. Mitaleille ylsi kuusi maata.^[5]
• Maailmancupin 1993–1994 kokonaiskilpailun voittajat olivat ranskalainen Patrice Bailly-Salins ja valkovenäläinen Svetlana Paramygina.^[6]

Autourheilu

• Formula 1 -autoilun kolminkertainen maailmanmestari, brasilialainen Ayrton Senna kuoli 1. toukokuuta ajettuaan ulos San Marinon osakilpailussa Imolan mustan viikonlopun nimityksen saaneessa kilpailutapahtumassa. Päivää aiemmin itävaltalainen Roland Ratzenberger kuoli ajettuaan ulos aika-ajossa.^[7][8]
• Saksalainen Benetton-ajaja Michael Schumacher voitti Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla Williams-kuljettaja Damon Hilliin. Australian Adelaidessa 13.11. ajetussa viimeisessä osakilpailussa molemmat kärkikuljettajat keskeyttivät kolaroituaan keskenään. Osakilpailuja oli kuusitoista. Tallien maailmanmestaruuden voitti Williams.^[9]
• Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi tammikuussa Monte Carlo -rallilla ja päättyi marraskuussa ajettuun RAC-ralliin. Osakilpailuja oli kymmenen. Toyotalla ajanut ranskalainen Didier Auriol voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 17 pisteen erolla espanjalaiseen Subaru-kuljettajaan Carlos Sainziin ja 23 pisteen erolla suomalaiseen tallitoveriinsa Juha Kankkuseen. Auroil voitti kauden aikana kolme osakilpailua ja britti Colin McRae kaksi. Tallimestaruuden voitti Toyota.^[10]

Golf

• Masters-turnauksen voitti espanjalainen José María Olazábal.^[11]
• Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti eteläafrikkalainen Ernie Els.^[12]
• Britannian avoimen turnauksen voitti zimbabwelainen Nick Price.^[12]
• PGA-mestaruuden voitti Nick Price.^[11]

Jalkapallo

• Miesten maailmanmestaruuskilpailut Yhdysvalloissa. Lopputurnaukseen osallistui 24 joukkuetta. Brasilia voitti neljännen maailmanmestaruutensa, kun se voitti Los Angelesissa 17.7. pelatussa loppuottelussa Italian. Maailmanmestaruus ratkaistiin ensimmäisen kerran MM-kisojen historiassa rangaistuspotkukilpailulla, ja siinä Brasilia oli parempi maalein 3–2; viimeisenä laukojana epäonnistui kisoissa viisi maalia tehnyt Roberto Baggio. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Bulgarian 4–0.^[13] Kisojen maalikuninkuuden voittivat kuusi maalia tehneet Venäjän Oleg Salenko ja Bulgarian Hristo Stoitškov.^[14] Salenko teki ennätykselliset viisi maalia merkityksettömässä alkulohko-ottelussa Kamerunia vastaan, ja samassa ottelussa Kamerunin 42-vuotias Roger Milla teki maalin MM-kisahistorian vanhimpana pelaajana.^[15] Argentiinan tähtipelaaja Diego Maradona jäi kesken kisojen dopingtestissä kiinni efedriinin käytöstä.^[16] Kolumbia jäi kisoissa alkulohkoon hävittyään muun muassa Yhdysvalloille 1–2 ottelussa, jossa Kolumbian Andrés Escobar ohjasi pallon omaan maaliin; yhdeksän päivää myöhemmin hänet ammuttiin kotimaassaan.^[17]
• Cup-voittajien cupin loppuottelu 4.5 Kööpenhaminassa, Tanskassa. Englantilainen Arsenal voitti italialaisen Parman 1–0.^[18]
• UEFA-cupin loppuottelut 26.4. Wienissä ja 11.5. Milanossa. Italialainen Inter voitti itävaltalaisen Casino Salzburgin yhteismaalein 2–0.^[19]
• Mestarien liigan loppuottelu 18.5. Ateenassa, Kreikassa. Italialainen AC Milan voitti espanjalaisen FC Barcelonan 4–0.^[20]

Jääkiekko

• Lillehammerin olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui kaksitoista maata. Turnauksen voitti Ruotsi, joka kukisti loppuottelussa Kanadan rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 3–2. Pronssiottelussa Suomi voitti Venäjän 4–0.^[21]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 25.4.–8.5. Italiassa. Kanada voitti loppuottelussa Suomen rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 2–1. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Yhdysvallat 7–2. Kahdestatoista joukkueesta iso-Britannia putosi B-sarjaan. Pistepörssin ykkönen oli Ruotsin Mats Sundin 14 pisteellä, ja paras maalintekijä oli kahdeksan maalia tehnyt Ruotsin Magnus Svensson.^[22]
• NHL:n loppuotteluissa New York Rangers voitti Vancouver Canucksin otteluvoitoin 4–3. Edellisen mestaruutensa Rangers oli voittanut vuonna 1940.^[23] Wayne Gretzky nousi 23. maaliskuuta NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen maalintekijätilaston ykköseksi tehtyään 802. maalinsa ja ohitettuaan tilastossa Gordie Howen.^[24]

Koripallo

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 1.–12.6. Australiassa. Maailmanmestaruuden voitti Brasilia, joka voitti loppuottelussa Kiinan 96–87. Pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Australian 100–95.^[25] Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Kiinan Zheng Haixia,^[26] ja pistetilaston ykkönen oli Brasilian Hortência Marcari.^[27]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 4.–14.8. Kanadassa. Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvaltain NBA-ammattilaisista koottu Dream Team II, joka voitti loppuottelussa Venäjän 137–91. Pronssiottelussa Kroatia voitti Kreikan 78–60.^[28] Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltain Shaquille O’Neal, ja paras pistemies oli Australian Andrew Gaze.^[29]
• Houston Rockets voitti NBA:n loppuotteluissa New York Knicksin otteluvoitoin 4–3. Runkosarjan ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Houstonin Hakeem Olajuwon.^[30]

Käsipallo

• Miesten ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–12.6. Portugalissa. Ruotsi voitti loppuottelussa Venäjän 34–21. Pronssiottelussa Kroatia voitti Tanskan 24–23.^[31]
• Naisten ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–25.9. Saksassa. Tanska voitti loppuottelussa Saksan 27–23. Pronssiottelussa Norja voitti Unkarin 24–19.^[32]

Lentopallo

• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 29.9.–8.10. Kreikassa. Kisoihin osallistui 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Italia, hopealle sijoittui Alankomaat ja pronssia sai Yhdysvallat.^[33]
• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 17.–30.10. Brasiliassa. Mukana oli 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Kuuba, hopealle sijoittui Brasilia ja pronssia sai Venäjä.^[34]

Nyrkkeily

• George Foreman voitti 45-vuotiaana, kaikkien aikojen vanhimpana, WBA- ja IBF-liittojen raskaan sarjan maailmanmestaruuden 20 vuotta edellisen mestaruutensa jälkeen, kun hän 5.11. Las Vegasissa voitti Michael Moorerin tyrmäyksellä 10. erässä. Moorerista oli aiemmin samana vuonna tullut raskaan sarjan ensimmäinen vasenkätinen maailmanmestari, kun hän otti 22.4. Las Vegasissa pistevoiton Evander Holyfieldista.^[35] Britti Lennox Lewis piti hallussaan WBC-liiton raskaan sarjan maailmanmestaruutta syyskuuhun saakka kunnes hävisi Lontoossa Oliver McCallille kehätuomarin keskeytyksellä 2. erässä.^[36]

Paini

• Vapaapainin maailmanmestaruuskilpailut 25.–28.8. Istanbulissa, Turkissa. Painoluokkia oli kymmenen. Kuuba, Saksa ja Turkki voittivat kaksi kultamitalia.^[37]
• Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailut 8.–11.9. Tampereella, Suomessa. Venäjä voitti kymmenestä kultamitalista viisi.^[37]
• Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailut 8.–10.4. Roomassa, Italiassa. Venäjä voitti neljä kultamitalia kymmenestä.^[38]
• Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut 15.–17.4. Ateenassa, Kreikassa. Painoluokkia oli kymmenen. Turkki, Ukraina ja Venäjä voittivat kaksi kultamitalia.^[39]

Pikaluistelu

• Lillehammerin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri lajissa. Norja ja Yhdysvallat voittivat kolme kultamitalia. Norjan Johann Olav Koss voitti kultaa 1 500 metrillä (1.51,29), 5 000 metrillä (6.34,96) ja 10 000 metrillä (13.30,55), kaikki maailmanennätysajoilla. Yhdysvaltain Dan Jansen teki 1 000 metrillä maailmanennätyksen 1.12,43, ja yhdysvaltalainen Bonnie Blair voitti kultaa 500 metrillä ja 1 000 metrillä.^[40]
• Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 29.–30.1. Calgaryssa, Kanadassa. Molemmat mestaruudet voitettiin uusilla maailmanennätyspisteillä. Dan Jansenin voittopisteet olivat 144,815 ja Bonnie Blairin 157,405. Jansen luisteli myös 500 metrillä maailmanennätyksen 35,76. Blair voitti kaikki neljä lähtöä.^[41]
• Naisten yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 5.–6.2. Buttessa, Yhdysvalloissa. Mestaruuden voitti itävaltalainen Emese Hunyady.^[42]
• Miesten yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 12.–13.3. Göteborgissa, Ruotsissa. Mestaruuden voitti Norjan Johann Olav Koss.^[43]
• Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–8.1. Hamarissa, Norjassa. Miesten mestaruuden voitti alankomaalainen Rintje Ritsma ME-pistein 156,201, ja naisten mestari oli saksalainen Gunda Niemann myöskin maailmanennätyksellä 167,282.^[44]

Pohjoismaiset hiihtolajit

• Lillehammerin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri maastohiihtolajissa. Miehillä oli mäkihypyssä kolme ja yhdistetyssä kaksi lajia. Norja voitti viisi kultamitalia ja kaikkiaan 14 mitalia. Venäläinen maastohiihtäjä Ljubov Jegorova voitti kolme kultamitalia ja saavutti yhden hopean. Italialainen Manuela Di Centa oli mitaleilla kaikissa viidessä naisten maastohiihtolajissa, saaliina kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja pronssi. Mieshiihtäjistä norjalainen Bjørn Dæhlie sai kaksi kultaa ja kaksi hopeaa. Mäkihypyssä saksalainen Jens Weißflog otti kultaa yhdestä henkilökohtaisesta kilpailusta ja joukkuekilpailusta.^[45]
• Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 17.–20.3. Planicassa, Sloveniassa. Mitaleille hyppäsivät tšekkiläinen Jaroslav Sakala, norjalainen Espen Bredesen ja italialainen Roberto Cecon.^[46] Harjoituksissa Suomen Toni Nieminen ylitti ensimmäisenä mäkihyppääjänä pystyssä pysyen 200 metrin rajan 203-metrisellä hypyllään, mutta seuraavana päivänä Espen Bredesen paransi ennätyksen 209 metriin.^[47]
• Keski-Euroopan mäkiviikko 30.12.1993–6.1.1994 Saksassa ja Itävallassa. Kokonaiskilpailun voitti Norjan Espen Bredesen 8,0 pisteen erolla Saksan Jens Weißflogiin ja 39,5 pisteen erolla Itävallan Andreas Goldbergeriin. Bredesen voitti kaksi osakilpailua sekä Weißflog ja Goldberger yhden. Bischofshofenin kilpailussa koehyppääjänä ollut itävaltalainen Eva Ganster teki naisten epävirallisen pituusmaailmanennätyksen 112 metriä.^[48][49]
• Maastohiihdon maailmancupin 1993–1994 kokonaiskilpailun voittivat Kazakstanin Vladimir Smirnov ja Italian Manuela Di Centa.^[50]
• Mäkihypyn maailmancupin 1993–1994 kokonaiskilpailun voitti Norjan Espen Bredesen.^[51]
• Yhdistetyn maailmancupin 1993–1994 kokonaiskilpailun voitti Japanin Kenji Ogiwara.^[46]

Purjehdus

• Syyskuussa 1993 alkaneen Whitbread Round the World -maailmanympäripurjehduksen maaliin Englannin Southamptoniin saapui 4.6.1994 ensimmäisenä uusiseelantilaisen Grant Daltonin kipparoima New Zealand Endeavour 120 vuorokauden, viiden tunnin ja yhdeksän minuutin purjehduksen päätteeksi.^[52]

Pyöräily

• Espanjan ympäriajo 25.4.–15.5. Sveitsiläinen Tony Rominger voitti kolmannen peräkkäisen kerran.^[53]
• Italian ympäriajo 22.5.–12.6. Venäläinen Jevgeni Berzin voitti Milanoon päättyneen kilpailun 2.51 minuutin erolla italialaiseen Marco Pantaniin.^[54][55]
• Ranskan ympäriajo 2.–24.7. Espanjalainen Miguel Indurain voitti neljännen peräkkäisen kerran 5.39 minuutin erolla latvialaiseen Pjotr Ugrjumoviin.^[54][56]

Ratsastus

• Maailmanmestaruuskilpailut 28.7.–7.8. Haagissa, Alankomaissa. Menestynein maa oli Saksa, jonka ratsastajista mestaruuteen ylsivät muun muassa Isabell Werth kouluratsastuksen GP Specialissa ja Franke Sloothaak esteratsastuksessa. Kouluratsastuksen kür-osuuden voitti Anky van Grunsven ja kenttäratsastuksen uusiseelantilainen Vaughn Jefferis.^[57]

Taitoluistelu

• Yhdysvaltalainen yksinluistelija Nancy Kerrigan joutui 6.1. väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyksen suunnittelijaksi paljastui samaan maajoukkueeseen kuuluneen Tonya Hardingin entinen puoliso Jeff Gillooly. Kerrigan joutui jäämään pois Yhdysvaltain mestaruuskilpailuista mutta toipui hyökkäyksessä saamastaan polvivammasta olympialaisiin mennessä.^[58]
• Lillehammerin olympialaisissa kilpailtiin neljässä eri lajissa. Venäjä vei kolme kultamitalia, kun Aleksei Urmanov voitti miesten kilpailun, Jekaterina Gordejeva / Sergei Grinkov pariluistelun sekä Oksana Grištšuk / Jevgeni Platov jäätanssin. Ukrainan Oksana Bajul voitti naisten kilpailun ennen Yhdysvaltain Nancy Kerrigania, jonka joukkuetoveri Tonya Harding sijoittui kahdeksanneksi.^[59]
• Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 20.–27.3. Chibassa, Japanissa. Maailmanmestaruuden voittivat Kanadan Elvis Stojko, Japanin Yuka Satō, Venäjän Jevgenija Šiškova / Vadim Naumov sekä Venäjän Oksana Grištšuk / Jevgeni Platov.^[60]
• Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 18.–23.1. Kööpenhaminassa, Tanskassa. Ukrainan Viktor Petrenko voitti miesten ja Ranskan Surya Bonaly neljännen peräkkäisen kerran naisten mestaruuden. Pariluistelun voitti venäläispari Jekaterina Gordejeva / Sergei Grinkov sekä jäätanssin brittipari Jayne Torvill / Christopher Dean.^[61]

Tennis

• Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Pete Sampras ja naisten saksalainen Steffi Graf.^[62]
• Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti espanjalainen Sergi Bruguera ja naisten saman maan Arantxa Sánchez Vicario.^[63]
• Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Pete Sampras ja naisten espanjalainen Conchita Martínez.^[64]
• Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Andre Agassi ja naisten Arantxa Sánchez Vicario.^[65]
• Davis Cupin voitti Ruotsi ja Federation Cupin Espanja.^[66]

Triathlon

• Havaijin Ironman-kilpailu 15.10. Miesten kilpailun voitti ensimmäisenä ei-yhdysvaltalaisena australialainen Greg Welch ja naisten kilpailun seitsemännen kerran zimbabwelainen Paula Newby-Fraser.^[67][68]

Uinti

• Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 1.–11.9. Roomassa, Italiassa. Kiina voitti 16 kultamitalia, joista 12 naisten ratauinnista ja neljä uimahypyistä.^[69]
• Sprinttiuinnin Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–4.12. Stavangerissa, Norjassa. Menestynein maa oli Saksa.^[70]

Voimistelu

• Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 19.–24.4. Brisbanessa, Australiassa. Mitalitilaston ykkönen oli Valko-Venäjä, jonka miesvoimistelijoista Ivan Ivankov voitti kuusiottelun ja Vitali Štšerbo kolme telinemestaruutta. Yhdysvaltalainen Shannon Miller voitti naisten neliottelun ja puomikilpailun.^[71]
• Telinevoimistelun joukkuekilpailujen maailmanmestaruuskilpailut käytiin poikkeuksellisesti erillään henkilökohtaisista lajeista 15.–20.11. Dortmundissa, Saksassa. Kiina voitti miesten ja Romania naisten mestaruuden.^[72][73]

Yleisurheilu

• Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 26.3. Budapestissa, Unkarissa. Miesten mestaruuden voitti kenialainen William Sigei ja naisten mestaruuden kenialainen Helen Chepngeno. Myös miesten joukkuemestaruus meni Keniaan mutta naisten joukkuemestaruuden voitti Portugali.^[74]
• Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 24.9. Oslossa, Norjassa. Henkilökohtaisiksi mestareiksi juoksivat Marokon Khalid Skah ja Etelä-Afrikan Elana Meyer. Kenia voitti miesten ja Romania naisten joukkuemestaruuden.^[75]
• Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–13.3. Pariisissa, Ranskassa. Kisojen menestynein maa oli yhdeksän kultaa voittanut Venäjä. Brittiläinen pika-aitajuoksija Colin Jackson voitti päälajinsa lisäksi 60 metriä ilman aitoja.^[76]
• Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–14.8. Helsingissä, Suomessa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 10 kultaa ja yhteensä 25 mitalia voittanut Venäjä, kuusi kultaa ja 13 mitalia voittanut Iso-Britannia sekä viisi kultaa ja 14 mitalia voittanut Saksa. Kaikkiaan mitaleille ylsi 25 maata. Venäläinen pikajuoksija Irina Privalova voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja saavutti viestijuoksussa hopean.^[77]
• Maailmancup 9.–11.9. Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Miesten kilpailun voitti Afrikka ja naisten kilpailun Eurooppa.^[78]
• Miehet paransivat maailmanennätyksiä viidessä lajissa.^[79] Etiopialainen Haile Gebrselassie juoksi 4.6. Hengelossa 5 000 metriä aikaan 12.56,96.^[80] Yhdysvaltalainen Leroy Burrell alitti 6.7. Lausannessa Carl Lewisin kolme vuotta vanhan ennätyksen 0,01 sekunnilla ajallaan 9,85.^[81] Kenialainen William Sigei juoksi 22.7. Oslossa 10 000 metrin ennätyksen 26.52,23.^[82] Ukrainalainen Serhi Bubka hyppäsi 31.7. Sestrieressä uransa 17:nnen ulkoratojen maailmanennätyksen, kun hän ylitti 614 cm.^[83] Algerialainen Noureddine Morceli teki 2.8. Monacossa 3 000 metrin maailmanennätyksen 7.25,11.^[84]

Katso myös

• Suomen urheilu 1994

Lähteet

• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995. ISSN 0358-9536.
• Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
• Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1994 Wikimedia Commonsissa