Silvo Sokka

Silvo Sokka (21. joulukuuta 1930 Mikkeli – 13. tammikuuta 2010 Uusikaupunki) oli koulupoika, joka tuli vuonna 1948 kuuluisaksi ”rakettilennostaan”, joka osoittautui huijaukseksi. Tapaus oli muutaman päivän ajan suuri sensaatiouutinen koti- ja ulkomaisissa tiedotusvälineissä.

Tapahtumien kulku

Sokalla oli kotonaan hankaluuksia, ja niinpä hän päätti lähteä töihin Ruotsiin. Lähdettyään matkaan polkupyörällä 7. lokakuuta 1948 kello 15 aikaan hän kävi ensin postittamassa kirjeen kuopiolaiselle Savo-sanomalehdelle. Tämän kirjeen Sokka oli tehnyt saksalaisen ”insinööri Ganzeugen” nimissä ja kirjeessä kerrottiin, että Sokka oli juuri lähtenyt lentämään omatekoisella raketillaan, joka oli kuitenkin kesken lennon räjähtänyt, ja Ganzeuge oli menettänyt radioyhteyden Sokkaan. Ganzeuge kertoi kirjeessä vielä lisää Sokan suunnittelemista keksinnöistä ja ylisti tätä korvaamattomana keksijänerona. Tässä vaiheessa Sokan tarkoituksena lienee ollut estää tällä tavoin hänen etsimisensä katoamisen jälkeen.^{kenen mukaan?}

Päästyään 3,5 tunnin ajon jälkeen polkupyörällä Suonenjoelle saakka Sokka oli jo väsynyt ja nälkäinen, ja yökin oli tulossa. Niinpä hän upotti pyöränsä Suonteen järveen ja kasteli myös itsensä vedessä. Pian tämän jälkeen läheisen Suonenjoen maamieskoulun Nyyssölän harjoittelutilan väki löysikin talon pihalta selällään makaavan, märkiin haalareihin pukeutuneen Sokan, jonka kaulassa roikkui kiikari. Sokka vietiin sisälle ja hän sai kuivat alusvaatteet ja lämmintä juotavaa sekä pääsi saunaan.

Talonväelle Sokka kertoi lähteneensä Kuopiosta omatekoisella avaruusaluksellaan, jonka pituus oli seitsemän metriä ja paino kaksi tonnia. Lennon kestettyä 3,5 minuuttia aluksen polttoainesäiliö oli rikkoutunut 7 000 metrin korkeudessa ja alus oli pudonnut Suonteen järveen. Sokka oli kuitenkin onnistunut pelastumaan ja raahautunut Nyyssölän tilan pihalle, josta hänet oli löydetty. Kun maamieskoulun opettaja Arttu Penttilä ihmetteli, kuinka putoavasta raketista pystyi pelastumaan, Sokka vastasi ”pistäneensä jarrut päälle”.

Samana iltana Sokan isä kävi hakemassa hänet kotiin. ”Rakettilento” oli kuitenkin synnyttänyt valtavan kohun, ja Suonteen järvessä aloitettiin aluksen etsinnät. Järvestä ei kuitenkaan löytynyt muuta kuin Sokan polkupyörä.

Uutisointi mediassa

Kuopiossa Savo-lehti julkaisi asiasta uutisen Sokan lähettämään kirjeen perusteella. Sokka olisi ensin halunnut saada kirjeen takaisin, mutta sitten hän päätti kertoa lisää Silverstar-nimisestä sikarinmuotoisesta avaruusaluksesta, jota hän ystävänsä ”insinööri Ganzeugen” kanssa oli suunnitellut ja rakentanut. Alus oli Sokan mukaan laukaistu lentoon 60 asteen kulmassa Riistavedellä sijainneelta teräsputkista rakennetulta öljytyltä radalta. Sokka oli kiinnostunut ilmailusta ja hän pystyi esittämään tarinansa uskottavasti.

Kuopioon saapui uutisen julkistamisen jälkeen lisää toimittajia ja Helsingin Sanomat julkaisi kuvan alusta esittävästä piirroksesta, jonka Sokka oli tehnyt. Sokka joutui nyt kovaan ristipaineeseen yhtäältä tiedotusvälineiden ja toisaalta viranomaisten taholta, mutta piti vielä kiinni tarinastaan.^[1]

Sokka kertoi tilanneensa raketin osat Tampellan konepajalta ja Telkon tehtailta. Raketti oli hänen mukaansa painanut noin 2 000 kilogrammaa ja ollut seitsemän metriä pitkä. Raketin rakentaminen oli maksanut noin 200 000 markkaa. Sokka kertoi ”insinööri Ganzeugen” olevan saksalaissyntyinen, mutta pitkään Suomessa asunut ja hyvin suomea puhuva mies, mutta tämän nykyistä olinpaikkaa hän ei tiennyt.^[1]

Yhteiskunnalliset vaikutukset ja tutkinta

Poliisi epäili, että jos tiedot rakettilennosta pitivät paikkansa, Sokka olisi syyllistynyt useaan rikokseen. Lentäminen ja lentolaitteen rakentaminen olisivat vaatineet lupia, joita Sokalla ei mitä ilmeisimmin ollut. Silvo Sokan tapaus sai myös poliittisia ulottuvuuksia. Tuolloin elettiin vielä niin kutsuttuja vaaran vuosia, Valtiollinen poliisi (Valpo) oli kommunistien hallussa, ja varsinkin äärivasemmiston lehdet näkivät Sokan tapauksessa Pariisin rauhansopimuksen vastaisen hankkeen. Äärimmillään spekuloitiin, oliko Sokan kertomus vain peitetarina ja kulissi, jonka takana olisi ollut myös muita henkilöitä.

Tampellan ja Telkon tehtaiden edustajat kertoivat, ettei heiltä ollut tilattu mitään raketin rakentamiseen tarvittavia osia eikä heillä ollut muutoinkaan mitään tietoa Sokan hankkeesta. Sokkaa avustaneesta ”insinööri Ganzeugesta” ei löytynyt jälkeäkään.^[1]

Poliisin kuulusteluissa Silvo Sokka tunnusti lopulta 11. lokakuuta keksineensä koko jutun. Hänelle ei kuitenkaan tullut mitään oikeudellisia seuraamuksia asiasta.

Jälkiseuraukset

Tapauksen aiheuttaman häpeän ja vaivan vuoksi Sokan perhe muutti tapahtuneen jälkeen sukunimensä Salkeksi. Silvo kävi myöhemmin Kotkassa sahateollisuuskoulua ja oli armeijassa pioneerikomppaniassa. Perheettömänä elänyt Silvo kuoli 79-vuotiaana Uudessakaupungissa tammikuussa 2010.^[2]

Lähteet

Kirjallisuutta

• Romppainen, Paavo: Hopeatähden lento. Silvo Sokan mielikuvitukse(lline)n matka. Kuopio: Kustannusosakeyhtiö Hai, 2019. ISBN 978-952-7307-03-8.
• Salke, Riitta: Silverstar - Unelmien siipiväli. Helsinki: Momentum Kirjat, 2023. ISBN 978-952-7553-72-5.

Aiheesta muualla

• Silvo Sokan uskomaton rakettilento. Kolmiosainen radiosarja. Yle Areena.
• ”Älä kerro koskaan mitään”, perhe vannotti – suomalaispojan uskomaton rakettilento oli suvun hävetty salaisuus vuosikymmenien ajan, Yle Uutiset 21.10.2018
• Silvon lento Suonenjoelle. Kauko Tervamäki, Web Archive.
• Silvo Sokan lento. Etusivun lukunurkka, Web Archive.

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Suomi (KANTO)