Alessandro Mendini
 | Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Postmodernismi
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Pääartikkelit
Postmoderni filosofia | Postmoderni taide | Postmodernismi (arkkitehtuuri) | Postmoderni kirjallisuus
Aiheet
Dekonstruktio | Kriittinen teoria | Memphis-ryhmä | Oulun koulu
Tekijät
Jean Baudrillard | Pierre Bourdieu | Rosi Braidotti | | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Paul Feyerabend | Michael Graves | Hans Hollein | Philip Johnson | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Jarmo Mäkilä | Reima Pietilä | Kimmo Sarje | Ettore Sottsass | James Stirling
Alessandro Mendini (16. elokuuta 1931 Milano – 18. helmikuuta 2019[1]) oli italialainen muotoilija ja arkkitehti, jonka merkitys on ollut tärkeä italialaiselle suunnittelulle. Hän työskenteli muun muassa Casabella-, Modo- ja Domus-lehdissä.
Mendinin suunnitteluille oli ominaista kiinnostus sekoittaa kulttuureja ja eri ilmaisumuotoja. Hän loi grafiikkaa, huonekaluja, sisustuksia, maalauksia, installaatioita, arkkitehtuuria ja kirjoitti artikkeleja sekä kirjoja[2]. Häntä kiinnosti erityisesti nykymuotoilu.[2] Mendini opetti Milanon yliopistossa ja omisti Francesco-veljensä kanssa The Atelier Mendinin, joka perustettiin 1989 Milanossa.
Ura
Mendini valmistui arkkitehdiksi Milanossa vuonna 1959. Työskenneltyään arkkitehtitoimistossa hän päätti toimia tutkimuksen ja kritiikin parissa, jolloin hänestä tuli muotoilun vaihtoehtokulttuurin monipuolinen henkilö 1970-luvulla. Hän työskenteli tiiviisti muotoilujulkaisuiden teoreettiseksi kehittämiseksi. Hänen toimiessaan toimittajana Casabella-lehdestä tuli Italian ”Radical Designin” äänenkannattaja. Hän seurasi tuolloin Archizoomia, Superstudiota ja muotoilijoita, kuten Ettore Sottsassia, sekä uusia postmodernistisia ryhmiä Yhdysvalloissa ja Itävallassa.[3] Hän oli perustamassa vuonna 1973 Global Tools -muotoilukoulua.
Mendini liittyi vuonna 1979 Alchimia-ryhmään ja hänestä tuli pian sen toiminnan johtohahmoja. ”Re-design” ja ”Banal-design” ovat Mendiniin yhdistettyjä muotoilun käsitteitä. Ajan tunnetuin muotoiluesine oli Alchimialle tehty Proust-nojatuoli. Mendini kehitti myös koristekuvioita muovilaminaatteihin.
Mendini edisti ja kehitti 1980-luvulla Italiassa ”Nuovo Design”- tai Neomodernismo-nimistä muotoilusuuntausta. Hän työsti myös yrityskuvaprojekteja ja tuotantokonsepteja useille valmistajille, muun muassa Alessille ja Swatchille, jonka taiteellisena johtajana hän toimi.
Mendini oli vuodesta 1983 Wienin Taideteollisen korkeakoulun muotoilun professorina, ja hänen tuotannostaan on julkaistu useita kirjoja.[4]
Suomalaiselle Orakselle Mendini suunnitteli La Cucina Alessi by Oras -tuotekokoelman.[2] Mendini vastasi Alessin myymälöiden kaulusteiden ilmeestä, esimerkiksi Funktion Alessi-myymälästä Helsingissä.[5]
Alessandro Mendini sai urallaan useita palkintoja ja arvostettuja huomionosoituksia[2], esimerkiksi kunniajäsenyyden Jerusalemin Bezabel Academy of Arts and Design -akatemiassa, Architectural League -palkinnon New Yorkissa ja Chevalier des Arts et des Lettres -palkinnon Ranskassa.
Hänen töitään on esillä monissa museoissa ja yksityiskokoelmissa.[2]
Alessandro Mendinin suunnittelmia esineitä ja rakennuksia
-
Tuoli, 1978. -
Museo Groningen -
Linja-autopysäkki -
Kasino, Sveitsi -
Rannekello
Lähteet
- ↑ Addio ad Alessandro Mendini (italiaksi)
- ↑ a b c d e Oras: Alessandro Mendini (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 11.5.11
- ↑ Alice Rawsthorn: Made In Italy W. 9/2010. Condé Nast. Arkistoitu 3.1.2015. Viitattu 3.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Alessandro Mendini D-Side. 2001. D-SIDE - Belgi. Arkistoitu 13.1.2012. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Taloussanomat: Alessi avasi unelmien kaupan, 20.11.98
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alessandro Mendini.
- Alessandro Mendinin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||||||||||||||
