Al Di Meola
Albert Laurence Di Meola (s. 22. heinäkuuta 1954 New Jersey) on yhdysvaltalainen fuusiokitaristi, joka tunnetaan kitaransoittotekniikan kehittäjänä ja latino-vaikutteisen instrumentaalimusiikin säveltäjänä.
Yleistä
Al Di Meolan ensimmäinen instrumentti oli rummut, mutta hän vaihtoi pian kitaraan. Vuonna 1971 hän aloitti opinnot bostonilaisessa Berklee College of Musicissa. Vuonna 1974 lahjakkuudeksi osoittautunut Di Meola sai kutsun Chick Corean Return to Forever -yhtyeeseen, jossa hän soitti yhtyeen silloisen kokoonpanon hajoamiseen asti 1976. Tuona aikana hän kohosi maineeseen nuorena, energisenä ja teknisesti lahjakkaana kitaravirtuoosina. Return to Foreverin lopettaessa Al Di Meola oli julkaissut jo aiemmin samana vuonna ensimmäisen soololevynsä, joka sisälsi niin ikään musiikkia, joka yhdisteli raskaamman rockin, jazzin, ja latino-musiikin aineksia. Sähkökitaran lisäksi hän osoitti levyillään hallitsevansa myös akustisen flamenco-tyylin.
Di Meolan ensimmäisillä levyillä paljon tilaa saivat nopeat särösoundilla soitetut sähkökitarasoolot. Myöhemmillä levyillä akustinen kitara sai enemmän tilaa ja tinnitus on saanut Di Meolan myöhemmin vähentämään rock-soundien käyttöä lavalla ja sitä myötä myös levyillä. Di Meola on yleensä säveltänyt levynsä itse täyteen melodisia kappaleita. Oman soolouransa lisäksi Di Meola on esiintynyt esimerkiksi basisti Stanley Clarken, kosketinsoittaja Jan Hammerin ja viulisti Jean-Luc Pontyn kanssa. John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa hän muodosti suositun kitaratrion.
Uransa alkuvaiheessa Di Meola halusi tulla tunnetuksi nimenomaan nopeana kitaristina, mutta myöhemmin hän on pyrkinyt tietoisesti vähentämään tiluttamista ja keskittynyt musiikissaan enemmän muihin arvoihin. Di Meola on ollut yksi fuusiokitaran tärkeimpiä vaikuttajia ja kehittäjiä, ja hän on ollut esikuva myös moille muiden musiikin tyylien edustajille, kuten esimerkiksi Yngwie Malmsteenille.
Suosituimpia levyjä Di Meolalta ovat olleet uran alkupään levyt, kuten Elegant Gypsy ja Splendido Hotel, sekä myöhemmästä tuotannosta esimerkiksi Kiss my Axe (joka sisältää provosoivasta nimestään ja levyn ulkoasusta huolimatta varsin rauhallista musiikkia).
Julkaisut
Soololevyt
- Land of the Midnight Sun (1976)
- Elegant Gypsy (1977)
- Casino (1978)
- Splendido Hotel (1980)
- Electric Rendezvous (1982)
- Tour De Force - Live (1982)
- Scenario (1983)
- Cielo e Terra (1985)
- Soaring Through a Dream (1985)
- Tirami Su (1987)
- World Sinfonia (1991)
- Kiss My Axe (1991)
- World Sinfonia II – Heart of the Immigrants (1993)
- Orange and Blue (1994)
- Al Di Meola Play Piazzolla (1996)
- The Infinite Desire (1998)
- Winter Nights (1999)
- World Sinfonía III - The Grande Passion (2000)
- Flesh on Flesh (2002)
- Consequence Of Chaos (2006)
- Diabolic Inventions And Seduction For Solo Guitar (2007)
- Pursuit of Radical Rhapsody (2011)
- All Your Life (A Tribute to the Beatles) (2013)
- Elysium (2015)
- Opus (2018)
Yhteistyössä tehdyt levyt
- Friday Night in San Francisco (1981, John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa)
- Passion, Grace & Fire (1983, John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa)
- Rite Of Strings (1996, Stanley Clarken ja Jean-Luc Pontyn kanssa)
- The Guitar Trio (1996, John McLaughlinin ja Paco de Lucían kanssa)
Return to Foreverin kanssa
- Where Have I Known you Before (1974)
- No Mystery (1975)
- Romantic Warrior (1976)
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Al Di Meola.
- Al Di Meolan virallinen kotisivu
| ||||||||||||||||||
